Kahden kuukauden iässä pennut ovat hurmaavimmillaan. Kaikki mikä rapisee ja liikkuu, on SAALIS. Kaikkea ruoalta näyttävää on maistettava: puolityhjään maitolasiin saa tungettua kuonon ja ruukkukasvin ohuet pitkät lehdet ovat syötävän ihania ja sitä paitsi heiluvat kivasti kun tassulla läväyttää. Pentujen hepulivaihde kestää hetken, sitten tapahtuu "tipahdus". Hekla-neiti tipahti näistä kuvaushetkistä jo muutamaa hetkeä ennen, ja piiloutui niin taitavasti, että löytyi vasta myöhemmin – auringonpaahteiselta ikkunalaudalta kukkaruukun ympärille kiertyneenä. Kuvia Heklasta siis myöhemmin! 
Pieniä mutta suuria iloja: Vesuvius ja pihlajanmarjakarkkipaperi. Mihin sitä kissahuiskia tarvitaan?
Ja kun on tarpeeksi jahdattu, muristu ja riehuttu, on aika ottaa pienet neuvoa-antavat.
"Kyllä minä tiedän, että olen kaunis, mutta pitääkö aina kuvata?" Etna päivätorkuille menossa.
1. huhtikuuta 2008
karkkia, kepposta ja nokosta
14. maaliskuuta 2008
etna, hekla ja vesuvius
Vesuvius, keskimmäisenä syntynyt, on sovinnollinen mutta paikkansa tietävä pikkukissa, jonka lempitouhua on höykyttää siskoja, kiipeillä ihmisenjalkaa syliin ja kelliä mahastaan rapsutettavana. Ja tietysti huiskaan kääriytyminen... Vesuvius Kisuviuksella, tai lyhyemmin Vesulla on isot täplät ja pitkä häntä. Komeaa kolliainesta koko poika!
Yhä ylös kiipeää... Vesuvius ja Etna narun kimpussa.
Etna (varattu) on suloinen neiti, ihmisystävällinen ja rohkea, esikoisena aina ensimmäisenä kaikessa. Etnan mielestä kaikki kuuluu hänelle heti: ihmiset, ruoka, lelut. Etna on räväkkää prinsessatyyppiä!
Siskon kanssa on kiva tutkia kirjahyllyä, tuumivat Etna ja Hekla.
Hekla (varattu) on tumma kaunotar, emonsa Pilvi pienoiskoossa. Hekla lämpenee hitaasti, mutta tunteet ovat suuret: hellyttävää kehräystä aamutuimaan tavatessa, säikkyilyä pelottavien tohveleiden edessä. Mutta muuten ollaan niin kuin Ellun kisut!
uinuvat tulivuoret
Pienet täplikkäät ristittiin tulivuorten mukaan. Suklaatyttö sai nimekseen Etna, tawny-tyttö Hekla, ja lilasta pojasta tuli Vesuvius. Nimistään huolimatta pennut ovat luonteiltaan mitä suloisimpia, uteliaita ja touhukkaita. Milloin jahdataan naruja ja milloin toisiaan, ruokakupille sännätään hännät pystyssä - ja sitten onkin aika ryhtyä uinuvaksi tulivuoreksi.
ylhäällä vasemmalla Vesuvius, ylhäällä oikealla Hekla, alhaalla Etna
8. helmikuuta 2008
pienet täplikkäät
Pilvi synnytti 5.2. Runebergin päivän ja laskiaistiistain kunniaksi kolme ihastuttavaa pentua. Esikoinen, lilatäplikäs uros on jo osoittanut tulevan kolliutensa ja punkee kaikilla voimillaan parhaille maitoapajille. Keskimmäinen, upea lämmin suklaa-tyttö vikisee vieressä ja taistelee kuopuksen, tumman ja lämpimän tawny-sisarensa kanssa seuraavaksi parhaimmasta paikasta.
Pian avautuvat silmät - tätä odotellessa ensimmäinen kuva pennuista syntymäpäivänään.
22. joulukuuta 2007
21. joulukuuta 2007
aslan ja merlin
Terveisiä Porista! Aslan ja Merlin köllöttelevät sylikkäin niin kuin kavereiden pitääkin. Pienen alkukyräilyn jälkeen elosta tuli sopuisaa, mitä nyt aamuin illoin otetaan yhteen ihan vain verryttelymielessä. Sen jälkeen onkin kiva yrittää livahtaa jääkaappiin tai syödä ihmisten ruokia jo leikkuulaudalta... Aslan, Aslan, missä ovat hyvät tavat! Ehkä on vain kiire saavuttaa Merlinin muhkea koko?
kuva: Reija Kallio
2. lokakuuta 2007
aslan ja huiska
Kohta 2 kk täyttävä Aslan on rohkea ja utelias kollinalku, jonka lempileluja ovat kaikki lelut ja lelua muistuttavat, kuten nyörit, kengännauhat, vyöt, liehuvat lahkeet. Coronanpeluuseenkin on jo tutustuttu. Lempiruokaa on kaikki muu paitsi baby-raksut, mitkä sitten taas maistuvat kaikille muille kissoille sitäkin paremmin. Ja nyt on enää ajan kysymys, koska Aslan oppii aukaisemaan ovet, ei puutu kuin kokoa ja ponnistusvoimaa, nyt vielä jäädään 15 senttiä ovenkahvan alapuolelle. Fiksu poika. Ja kehrää ja puskeekin niin mukavasti.
Aslan on löytänyt tulevan kotinsa Porista, missä häntä kaveriksi odottaa Lumin Merlin-veli. Aslan ja Merlin – silkkaa taikaa! 
Kuvassa Aslan 6-viikkoisena hyvinraadellun huiskan kanssa.
